Tunnelmat Willimiesajojen jälkeen – tehomittari analyysityökaluna

2.8.2018

Teksti & kuvat: Tuomo Lankinen (https://www.strava.com/athletes/11536434)

Willimiesajot 2018 ajettiin viime viikonloppuna ja miten hieno tapahtuma se jälleen olikin! Osallistuin tapahtumaan molempina päivinä: lauantain kortteliajoon yleisönä ajajien hienoja otteita seuraten ja sunnuntain Saimaa road raceen kuntosarjalaisena. Järjestelyt toimivat molempina päivinä kaikin puolin hienosti. Suuri kiitos Willimiesajojen järjestelyporukalle ja lukuisille talkoolaisille hienosta ja turvallisesta tapahtumasta!

Sunnuntaina oman ajon jälkeen päällimmäisenä tunteena oli pienoinen pettymys. Olin asettanut tälle vuodelle tavoitteeksi parantaa viimevuoden harrastesarjan kuudetta sijaa. Parannuksen sijaan tuloksena olikin viidestoista sija. Ajoaika oli noin viisi minuuttia viime vuotta nopeampi, joten harrastesarjan pääjoukko taittoi matkan aavistuksen viimevuotta nopeammin. Kuten kaikki maantiepyöräilyä harrastaneet kuitenkin tietävät, ryhmässä ajettu keskinopeus kertoo hyvin vähän mitään yksittäisen ajajan ominaisuuksista tahi kunnosta. Tämä johtuu siitä, että keskinopeuteen vaikuttavia seikkoja on paljon. Se kuinka kovaa muu joukko on kollektiivisesti päättänyt tehdä matkaa, miten tasaisesti vetovuorot pyörivät ja kuinka vahvoja ajajia ympärillä on vaikuttaa keskinopeuteen merkittävästi ryhmässä ajettaessa.

Oma harjoittelu oli sujunut pitkin kevättä ja kesää kohtuullisen nousujohteisesti, joten tavoitteena ollut sijoituksen parantuminen piti etukäteisajatuksissa olla saavutettavissa.

Missä vika?

Pidän asioiden tietämisestä oleellisesti arvailua enemmän, joten päätin selvittää itselleni mikä sunnuntaina todellisuudessa meni pieleen. Helposti tarjolla olevat selitykset helteen vaikutuksesta tai Tahko pitkän kisan rasitteista onnistuin onneksi torjumaan välittömästi. Keli oli kaikille sama, joten sieltä selitystä on turha hakea. Tahkon kisastakin on jo aikaa noin kolme viikkoa, joten sekään ei tuntunut selittävän tilannetta.

Seuraava ajatus oli, ettei oma kunto vain yksinkertaisesti ollut tarpeeksi kova tänä vuonna tuloksen parantamiseen. Ajatuksissa kuntosarjan taso olisi ollut tänä vuonna vain yksinkertaisesti kovempi ja sen vuoksi parempi sijoitus jäi vain haaveeksi.

Sitten koin eräänlaisen ”itsesääli-intervention” erään huomattavasti itseäni kokeneemman kuskin kommentoidessa sosiaalisen median päivitystäni yksityisviestillä. Ajokaveri tiedusteli varsin lempeään sävyyn, tajusinko ollenkaan kuinka yksinkertaisen tyhmästi ajoin sunnuntaina kisataktiikkaa silmällä pitäen? Silkasta kunnioituksesta kokeneempaa kampiveljeä kohtaan päätin kallistaa molemmat korvani ripitykselle ja kuunnella mitä herralla oli mielessä.

Ja kuten monesti aikaisemminkin vastaus sunnuntain ennenaikaiseen väsähtämiseen löytyi ohjatusti numeroita ja varsinkin tehomittarin dataa tarkastelemalla. Tehotiedon perusteella suorituskykyä on nimittäin oleellisesti helpompi ymmärtää kuin pelkästään kelloa ja sykemittaria toljottamalla.

Mitä tehodata sitten paljasti?

Willimiesajojen tehotiedot paljastivat ainakin sen, että töitä tuli tehtyä omaan tasoon ja siten järkevään kisataktiikkaan nähden aivan liikaa!

Oman ajon normalisoitu teho oli kisan ajalta 235W. Tämä on hieman liikaa suhteessa omaan FTP tehooni, mikäli vielä kisan lopussa olisi mielinyt jaksaa ajaa paremmista sijoituksista. Normalisoitu teho kuvaa arviota siitä tehosta, jota ajaja olisi voinut ylläpitää koko suorituksen ajan samalla tasaisella fyysisellä kuormalla (https://www.trainingpeaks.com/blog/what-is-normalized-power/). Normalisoitu tehon ajatuksena on kuvata ajon fyysistä rasittavuutta ja se huomioi keskiarvotehoa paremmin mm. kiihdytysten vaikutuksen.

Kuvakaappaus Golden Cheetah ohjelmasta, jossa Willimiesajo 2018 tiivistetty numeroihin. Varsinkin anaerobista kapasiteettia kuvaava W`bal (ympyröity punaisella) kertoo karua kieltään siitä, että yli puolet ajoajasta kului joko ”heavy fatigue” tai ”severe fatigue” alueella. Se ei varsinaisesti ole otollisin lähtökohta loppukiriä ajatellen!

Vertailun vuoksi ajokaveri sijoittui lisenssisarjan palkintosijoille 199W normalisoidulla teholla ja yli 10 minuuttia nopeammalla ajolla. Toki watit eivät ole suoraan vertailukelpoiset erilaisista tehomittareista, kuskien mahdollisesta painoerosta, ajoasennosta ja muista vastaavista seikoista johtuen. Nämä luvut antavat kuitenkin jonkinlaisen kuvan siitä, miten suuri vaikutus järkevällä taktiikalla on maantiekilpailuissa!

Oman ajon numeroita tuijotellessa kävi siis nopeasti selväksi, että liian iso osa ajosta kului oman hapellisen toimintakyvyn ylärajoilla ja sen yläpuolella. Tämä poikamainen intoilu pitkin matkaa tyhjensi tankin jo hyvissä ajoin ennen viimeisiä ratkaisun kilometrejä kisan lopussa.

Miten ajaa järkevämmin tehomittarin avulla?

Tehomittarit tekevät kuulemma oikean kilpapyöräilyn seuraamisesta tylsää. Joidenkin harrastajien mielestä ne myös pilaavat hauskan vapaa-ajanvieton tylsäksi numeroiden tuijotteluksi.

Näin voi tietysti olla, mutta oikein hyödynnettynä ne myös tehostavat harjoittelua ja siten parantavat suorituskykyä kisoissa. Jos siis tehotiedon avulla harjoittelu kiinnostaa voi tehomittarin hankkiminen olevan sijoitus oman suorituskyvyn parantamiseen.

Jos tehomittari sitten tulee hankituksi, kannattaa sen käyttöä hieman opiskella ja hyödyntää tuota tietoa harjoittelun ohella myös kilpailuissa. Käyttämällä tehomittaria harjoittelussa oppii nopeasti tuntemaan oman suorituskyvyn paremmin ja siten tiedon hyödyntäminen onnistuu myös kisoissa. Omaan Willimieskontekstiin sijoitettuna tämä tarkoittaisi sitä, ettei omaa ajoa kannata tärvellä ajamalla jo kisan alkuvaiheessa itseltään jalkoja alta vetämällä joukkoa perässään oman hapenottokyvyn ylärajalla. 😉

Maantiellä kisaillessa onkin aiheellista kysyä, kumpi on parhaan mahdollisen suorituksen hakemisessa tärkeämpää: vahvat jalat vai toimiva taktiikka? Oikea vastaus löytyy luonnollisesti eri kisoissa eri ajajille eri paikasta. Tehomittarin avulla vastauksen etsintä on kuitenkin oleellisesti helpompaa! Omalla kohdallani oikeampi vastaus viime sunnuntaina olisi ollut parempi taktiikka. Vaan tulipahan ajettua hyvä treeni ja kivaa oli, joka on kuitenkin se kaikkein tärkein asia!

 

Imatra MTB (http://www.imatramtb.fi) ja syksyn cyclocross kausi lähestyvät hyvää vauhtia, joten ei muuta kuin kammet pyörimään ja ketjua piukalle. Nähdään Imatralla!