Talvipäivänseisausajo 2018-Kuvakertomus tien päältä!

4.1.2019

Teksti ja kuvat: Tuomo Lankinen

Mikä saa ryhmän innokkaita eteläkarjalaisia pyöräilijöitä ottamaan suunnan kohti Tamperetta aikomuksenaan taittaa koko lähes 300km matka vuoden pisimpänä yönä keskellä talvea?!

Siitä oli taas aika ottaa selvää viikko ennen joulua, kun oli jokavuotisen tyhmäpyöräilyn talviklassikon eli talvipäivänseisausajon aika! Kyseessä on Suomen pitkänmatkanpyöräilijöiden kauden päätöstapahtuma, joka kerää innokkaita pyöräilijöitä ympäri Suomen saunaan ja aamiaiselle Tampereelle.

Ajotapahtuma huomioitiin ennakkojutulla myös paikallislehti Etelä-Saimaassa. Kirjoitushetkellä juttu oli luettavissa myös Etelä-Saimaan verkkosivulla: https://esaimaa.fi/uutiset/lahella/2b8f0e99-528a-4e2b-83e7-33a3586a7929

Tällä kertaa Lappeenrannasta oli starttaamassa oikea ennätysjoukko ajajia, kun tavallisen muutaman kiinnostuneen sijaan retkestä innostuneita ilmaantui kokonaiset viisi. Valitettavasti yksi osallistujista joutui perumaan lähtönsä sairastapauksen vuoksi vain päivää ennen starttia, joten matkaan lähdettiin neljän ajajan voimin.

 

Ennakkovalmisteluja

Retki starttasi tavallaan jo pari viikkoa ennen ajopäivää Matin suunnitellessa meille uuden reitin, jota hän kävi jopa osin tiedustelemassa etukäteen autolla. Uusi reittisuunnitelma piti sisällään runsaasti pienempiä hiekka- ja asfalttiteitä.

Omat ennakkovalmistelut rajoittuivat tällä kertaa lähinnä varusteiden pakkaamiseen. Talvikelissäkin voi taittaa pidempiäkin taipaleita varsin hyvin kunnollisissa varusteissa. Vaatteiden suhteen luotan hyväksi todettuihin talviajovaatteisiin. Ajoyölle ennustettiin noin 10 asteen pakkasia, joten lämmintä vaatetta tarvittiin. Alimmaiseksi puin merinovillaisen aluskerraston ja sen päälle talviajoon tarkoitetut softshell housut, tuulenpitävät shortsit ja ylävartalon suojaksi softshell takin. Päälle laitoin tietysti heijastinliivin ja päähän sujahti lähteissä ohuehko lakki ja käteen hiihtohanskat. Onneksi pakkasin takalaukkuun mukaan myös paksummat lasketteluhanskat ja paksumman pipon, sillä jo ennen ensimmäistä taukoa meinasi vilu hiipiä puseroon. Jalassa minulla oli kevyet talviajokengät ja niiden päällä paksut neopreenisuojat.

Pyörien suhteen retkikunta oli varustautunut myös varsin perinteisellä kaavalla. Kaikki matkaan lähtijät starttasivat matkaan nastarenkain varustetuilla cyclocross pyörillä. Kaikista pyöristä löytyi luonnollisesti tehokkaat etu- ja takavalot. Valojen suhteen käytössämme oli niin dynamolla toimivia valoja kuin akkukäyttöisiäkin valaisimia.

Kaikki mukana tarvittavat varusteet, huoltotarvikkeet, ruuat ja juomat oli pakattu pyöriin kiinnitettyihin laukkuihin, sillä pitkillä matkoilla reppu on melko epämiellyttävä selässä. Viileähkö keli aiheutti jonkin verran etukäteispohdintaa vesivarantojen sulana pitämisen suhteen, mutta ongelma ratkesi näppärästi turvautumalla juomahuollon suhteen termospulloihin. Ainakin Thermoksen legendaarinen fast&light 0,5 litran pullo pysyy hyvin pullotelineessä myös ajaessa.

 

Matkaan

Matkalaiset kokoontuivat lähtökahville, glögille ja pullalle perinteisesti BoulderSaimaan kiipeilykeskukseen, josta on ennenkin startattu pitkään matkaan. Ensimmäiset tekniset ongelmatkin ratkottiin kätevästi jo sisätiloissa, kun Matti huomasi asentaneensa renkaan väärin perin aikaisemmin samalla viikolla. Rengasruletin, varusteiden tarkastamisen ja eväiden nauttimisen jälkeen olikin aika ottaa lähtökuvat ja startata matkaan. Kampia alettiin veivata rytmisesti auringon laskiessa noin kello 15.05.

Alkumatkaa taitettiin varsin talvisissa olosuhteissa Kuutostien rinnakkaistietä kohti Luumäkeä. Matka sujui tässä vaiheessa varsin vaivatta ja juttu luisti seurueen kesken hienosti. Ainoastaan pieni kylmän kolotus vaivasi osaa retkikunnasta ja se pistikin pohtimaan vaatteiden riittävyyttä pitkää yötä silmällä pitäen. Ensimmäiseen sisätaukoon saavuttiin kuitenkin varsin hyvävoimaisina ja pirteinä jo parin tunnin ajon jälkeen.

Tauolla Luumäen paikallispubissa kohtasimme varsin iloluontoisia seurueita ja huomasimme paikallislehden jutun kiirineen edellemme, sillä useampikin seitin ohuessa iltapäivähutikassa olleista seurueen jäsenistä tulivat innokkaasti jutulle. Elimmehän jo vuorokauden kahdeksattatoista tuntia, joten isäntien pelikunto oli varsin oikeutettu. Pitkillä matkoilla epätavallisiin aikoihin ajellessa juuri nämä kohtaamiset uusien ihmisten kanssa jäävät ikihyviksi mieleen!

 

Jäätä näköpiirissä

Luumäeltä Matin etukäteen suunnittelema reitti otti ensimmäisen kerran suunnan kohti pienempiä teitä kohti Uttia. Heti Luumäen jälkeen käännyimme pienemmälle hiekkatielle vain todetaksemme hiekan tai lumen sijaan tien olevan peilijäässä! Emme kuitenkaan olleet helposti lannistettavissa näin alkumatkasta, joten haaste päätettiin ottaa vastaan yksissä tuumin ja heittäytyä kelkoiksi ränniin.

Kaikilla kuskeilla oli pyörissään nastat, mutta niistäkin huolimatta peilijäässä oleva epätasainen hiekkatie oli erittäin haastava ajettava. Liukastelua rytmittivät ajoittaiset entistä pienemmät hiekkatiepätkät, joissa yllättävän syvän lumen takia jouduttiin ajoittain jopa työntöhommiin.

Pari tuntia ja muutamaa kaatumista myöhemmin koko retkikunta alkoi olla yhtä mieltä siitä, että tätä menoa emme ikinä saavuttaisi Tamperetta määräajassa. Pienet tiet olivat yksinkertaisesti liian liukkaita tai lumisia tarpeeksi nopeaan etenemiseen ja päädyimmekin jo noin 10km ennen Uttia ottamaan suunnan sulalle ja kuivalle Kuutostielle. Alkuperäisen isoja pääteitä välttelevän reittisuunnitelman hylkääminen näin aikaisessa vaiheessa toki harmitti, mutta se oli näissä olosuhteissa ainut turvallinen vaihtoehto. Uttiin saavuttiin kellon käydessä iltakahdeksaa.

 

Kuiville teille

Utista matkaa jatkettiin kevyen liikenteen väyliä noudatellen kohti betonirakentamisen luvattua Kouvolaa, josta matkaa jatkettiin ripeästi kulkematta lähtöruudun kautta kohti Koriaa. Nyt lunta oli sekä maassa, tiellä että ilmassa, joten ajosää oli varsin talvinen.

 

Seuraava taukopaikka oli noin kello iltakymmeneltä saavutettu Matkakeidas, jossa nelihenkinen seurueemme valtasi yhden pöydän sijaan neljä. Yhdessä ajetut tunnit alkoivat selkeästi ajaa miehistöämme erilleen! 😉

Matkakeitaalta ajoa jatkettiin määrätietoisesti kohti Lahtea ja radiomastoja. Ilmeisesti etappi meni varsin kivuttomasti, sillä tältä osuudelta allekirjoittaneella ei ole mitään muistikuvia. Seuraavan kerran havahduin kaivamaan kamerankin esiin vasta Lahden radiomastojen kajastaessa horisontissa.

Lahdessa iltaamme piristi ystävällinen hotellin portieeri, joka alun ulosheittouhkauksen jälkeen antoi aavistuksen uuvahtaneen seurueemme nauttia hetken lämpimistä juomista ja lauhkeasta sisäilmasta hotellinsa aulassa. Tällä tauolla sattui myös allekirjoittaneen reissun ainut selkeä ”failure” kategorian kömmähdys, kun en jostain kumman syystä riisunut juurikaan vaatteita pois tauon ajaksi. Myös syöminen jäi jostain syystä lähes kokonaan ja se olikin maksaa kalliin hinnan hieman myöhemmin aamuyöllä.

Väsy

Lahdesta lähdettäessä kello näytti aamuyön ensimmäisen tunnin juuri taittuneen. Heti startin jälkeen törmäsimme lahtelaiseen mikroilmastoon ja teiden kunnossapitoon, sillä Lahden läpi matkaa taitettiin sumussa ja tuiskeessa. Kevyen liikenteen väylilläkin oli noin viiden sentin lumipöpperö. Ohjelmanumeron eduksi on laskettavissa sen lämmitysvaikutus, sillä tauolta lähdettäessä allekirjoittaneella oli aidosti kylmä.

Lahden sumuista selvittyämme alkoi matkamme rankin ja samalla ratkaisevin osuus. Seuraavaan taukopaikkaan Pälkäneen Aapiskukkoon oli matkaa lähes 100 kilometriä ja vallitsevissa olosuhteissa se tarkoitti noin viiden tunnin ajoa kylmässä ja pimeässä talviyössä ilman sisätauon mahdollisuutta.

Tältä etapilta mieleen jäikin kylmyys, väsymys ja se, ettei ajaminen enää oikein huvittanut. Nyt oli kuitenkin liian myöhäistä katua. Aikaisemmin pidempiäkään päivämatkoja pyöräiltyäni en juurikaan ole joutunut kamppailemaan nukahtamista vastaan, mutta tällä kertaa myös uni pyrki vieraakseni. Kuvailinkin ajoseurueelleni oloni olevan kuin joku olisi vetänyt soutuveneestä tulpan irti keskellä aavaa selkää: kylmyys ja väsymys hiipivät kehoon ja mieleen hitaasti, mutta vääjäämättä.

Onneksi en ollut aivan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä ja pidin pääni kylmänä vetäytyen jonon hännille peesiin pohtimaan seuraavaa liikettä. Viisaammiltani saamani neuvon mukaan hankalissa tilanteissa kannattaa syödä reilusti, juoda huolellisesti ja odota vähintään 30 minuuttia. Jos olo sen jälkeen on edelleen kurja, voi olla aika miettiä muita konsteja. Vanha konsti kuitenkin osoitti jälleen teränsä ja jo seuraavan kerran jonon kärkeen siirtyessäni huomasin jalkojen pyörivän kuin itsestään ja mielen kirkastuvan samaan tahtiin kohoavan verensokerin kanssa. Voi tätä riemun päivää!

Kohonneiden energiatasojen turvin olikin helppo homma lasetella Pälkäneelle ja Aapiskukon aamiaispöytään kellon käydessä kuutta aamulla. Täällä kohtasimme myös ensimmäiset seurueemme ulkopuoliset talvipäivänseisausajajat, kun koomaisia trikoosankareita haahuili pitkin huoltoasemaa. Aapiskukon ensimmäisen aamiaisen jälkeen oli aika ottaa suunta kohti aamun toista aamiaispöytää Tampereen Rosendal hotelliin. Loppumatka Pälkäneeltä Tampereelle menikin lähinnä sen pohtimiseen, mitä kaikkea halusikaan aamun toiselle aamiaislautaselle ladata.

 

Maali

Retken päätepiste Tampereella saavutettiin koko retkikunnan toimesta hyvissä voimissa kellon käydessä vartin yli yhdeksää aamulla. Koko käytössä ollut ajoaika käytettiin siis varsin tehokkaasti hyödyksi, sillä matkaan startattiin Lappeenrannasta heti auringon laskettua ja maalissa Tampereella oltiin noin puoli tuntia ennen auringon nousua. Ajoa seurueelle kertyi noin 282 kilometriä ja liikkeellä oltiin vajaa kuusitoista tuntia.

Maalissa sauna oli lämmin, allas rentouttava ja aamiainen ravitsevaa.

Kiitos kaikille retkikuntamme reippaille jäsenille ja yön Instagramin livevideoiden katsojille ja kommentoijille. Annoitte mukavasti lisävirtaa matkaan!

Tajunnanpyörteitä ja väsynyttä horinaa pyörämatkojeni varrelta pääset seuraamaan myös jatkossa Instagramtililläni @tuomo_lankinen ja reittejä Stravassa @tuomolankinen.

Nautitaan pyöräilytalvesta ja moikataan kun tavataan!