Tahko 240km – valmistautuminen kauden pääkisaan!

27.6.2018

Kuva ja teksti: Tuomo Lankinen (https://www.strava.com/athletes/11536434)

”Jännittää yllättävän paljon siihen nähden, että tämä ei kuitenkaan ole ihan ensimmäinen kisa. Ei edes ensimmäinen Tahkolla. Kai se jotenkin liittyy siihen tosiseikkaan, että tätä kisaa varten on harjoiteltu lähes kuusi kuukautta. Mitä jos kaikki ei menekään niin kuin olen ajatellut?”

Tiistaisen ennusteen mukaan Tahko nautitaan tänä vuonna kylmänä ja märkänä!

No harvoinhan ne menee. Ainakaan pidemmillä matkoilla. Sen on lyhyt pyöräilyharrastukseni jo ehtinyt opettaa. Vaan siksihän pitkillä matkoille lähdetään! Luvassa on yleensä seikkailu koko rahalla. Pitkällä matkalla ehtii nähdä kaikenlaista ja kokea hyvin monipuolisesti tunneskaalan montut ja huiput.

Tahko 240km – sade

Tarkoituksena on siis osallistua tulevana viikonloppuna Tahko MTB:n pisimmän matkan ajoon. Matkaan startataan perjantain ja lauantain välisenä yönä puolilta öin. Ennusteen mukaan luvassa on runsaasti vettä taivaalta pitkin yötä ja lauantaipäivää, joten pyörä ja kuski saaneen komean mutakuorrutteen ajon aikana.

Spesializedin renkaat ovat olleet positiivisia yllätyksiä kautta linjan niin pidon, kestävyyden kuin rullaavuudenkin suhteen, joten rengasvalinnoissa päädyin Fast Trak 2,3” komboon molempiin päihin. Takarengas on vielä hieman paksummalla kyljellä (grid), jotta se kestäisi paremmin märillä kivillä lipsuttelua. Takarenkaiden kyljet tuntuvat olevan järjestään eturengasta alttiimpia kylkien repeämiselle, joten siksi valitsin jykevämmän takarenkaan.

 

Vesikelin ennuste ajoi rengaspuuhiin. Asensin taakse hieman Renegadea karkeampaa ja leveämpää kumia, joka kestää paremmin myös kylkien repimistä kiviin.

Rehellisesti sanottuna vielä rengasruljanssiakin pahempi ongelma sateessa on se, että sopivan vaatetuksen löytäminen saattaa olla haastavaa. Todennäköisesti itse kisassa on turha edes yrittää pysyä kuivana pitkähköstä ajoajasta johtuen, joten kyseessä lienee lähinnä lämmönsäätelyn haasteet. Kävin vielä kisaviikolla täydentämässä vedenpitävän vaatetuksen valikoimaa Varustamolla ja mukaan tarttui Enduran MT500 takki ja shortsit. En ole noita aikaisemmin testannut, mutta hehkutusarvostelujen perusteella kyseessä pitäisi olla varsin hyvät kamat. No Tahkon jälkeen olen niiden suhteen viisaampi!

Tahkolle on ennustettu rankkoja sateita pitkin tapahtumaviikonloppua. Totesin pyöräilyvaatevalikoimissani olevan puutteita vedenpitävissä varusteissa, mutta onneksi lähikaupasta löytyi sopivat!

Varaan matkaan kahdet vaatteet eli tarpeen tullen voin vaihtaa kuivaa vaatetta päälle vaikkapa parin kierroksen jälkeen. Vedenpitävän kerroksen alle varaan normaalit ajobibsit ja paitaosastossa luottanen merinovillaiseen vaihtoehtoon, jos erittäin kylmä sääennuste toteutuu.

Tahko 240km – rasitus

Kun luvassa on arviolta noin 14-18h maastopyöräilyä haastavassa säässä on luvassa väsymystä monenlaisessa muodossa. Toisia tuntuu yllättävän se tieto, että usein jalat eivät pidemmissä maastokisoissa ole se, jotka antavat väsymyksestä ensimmäisenä periksi.

Omalla kohdalla väsymys hiipii ensimmäisenä joko käsiin tai keskivartaloon. Keskivartalon väsymys tuntuu usein selkäkipuna ja vähemmän kontrolloituna ajona. Käsien väsyminen puolestaan tuntuu vaihteiden vaihtamisen vaikeutena! Kun kovassa rynkytyksessä vaihteen vaihtamisen tarve on kaikkein suurin on liipaisinvaihtajalla sormi usein kaikkein puutunein.

Tätä väsymystä vastaan päätin taistella asentamalla Epiciin Sram X01 Eagle gripshift vaihtajan. Nyt vaihteiden vaihto onnistuu rannetta kääntämällä hellittämättä otetta tangosta. Ensivaikutelmat ovat parin lenkin jälkeen varsin lupaavia, mutta varsinainen testi suoritetaan vasta Nilsiän maastoissa.

Grip shift on muutakin kuin markettipyörien vaihtaja. Marakisoissa nämä ovat itseasiassa jopa varsin yleinen näky. Sramin omat kumitupit eivät tuntuneet miellyttäviltä, joten annoin Richeyn foamille puukkoa. Vaihtaja on kiinni omalla pultillaan ja foam pysyy paikallaan hiuslakalla.

Tahko 240km – uupumus

Millä pidemmän matkan aiheuttaman uupumuksen vaikutuksia torjutaan? Itse olen havainnut toimivimmaksi keinoksi lujan mielen ja hyvät eväät.

Mieltä voi valmistaa huolellisella valmistautumisella ja ajamalla paljon erilaisissa olosuhteissa. Kun takana on aikaisempia kokemuksia onnistuneista ajoista pidemmiltä matkoilta, on vaikeat tilanteet helpompi kohdata. Tiukassa paikassa ja väsyneenä mieli alkaa helposti keksiä syitä jättää leikki kesken ja luovuttaa. Näihin tilanteisiin olen kehittänyt vastatoimen, jossa ensin syödään, sen jälkeen juodaan ja sen jälkeen ajetaan vielä vähintään tunti samalla miettien syitä miksi keskeyttämisen sijaan kannattaa jatkaa. Yleensä kohoava verensokeri yhdistettynä motivaation puntarointiin nostaa mielialaa kummasti ja ajo alkaa taas maistua!

Kierrokselle mukaan lähtevät eväät eli pari patukkaa ja geelejä. Näiden lisäksi mukaan lähtee pari pulloa urheilujuomaa ja järjestäjän huolloista evästä tarpeen mukaan.

Ennen kisaa suoritettavan hiilihydraattitankkauksen suhteen pyrin suosimaan normaalia kotiruokaa, jota ryyditän muutamalla urheilujuoma-annoksella ennen kisapäivää. Pidempiä kisoja ajetaan lyhyitä marakisoja matalammalla intensiteetillä, jolloin energiatankkaus ajon aikana on helpompaa ja ravinnon imeytyminen usein parempaa.

Itse ajossa käytän PowerBar tuotteita, jotka maistamistani energialisistä maistuvat vähiten pahalle. Maku ei ole niin äklömakea kuin monissa kilpailijan tuotteissa. Toki näitäkään ei varsinaisesti makuelämysten takia tule nautiskeltua, mutta antavat energiaa pitkään ajoon kevyessä ja helposti mukana kuljetettavassa muodossa.

Tällä valmistautumisella uskon Tahkon menevän läpi kunnialla myös haastavissa olosuhteissa. Nähdään Nilsiässä ja moikataan jos kohdataan radalla!