Tahko 240km – Kisaraportti

5.7.2018

Teksti: Tuomo Lankinen (https://www.strava.com/athletes/11536434)

Kuvat: Tuomo Lankinen & Tarja Kivirinta

 

Palataanpa aluksi ajassa reilu kaksi vuotta taaksepäin vuoteen 2016 kun osallistuin ensimmäisen kerran Tahko MTB tapahtumaan. Kurvaan toisella kierroksellani Nilsiän huoltoon ja katseeni kiinnittyy huoltotelttaan lysyssä nojaavaan pyöräilijään. Mietin mikäköhän miekkosta vaivaa, kunnes huomaan satulan takana tuon mystisen, pienen keltapunaisen merkin, jossa on mustilla numeroilla painettuna ”240”. ”Ai tuo on niitä hurjia!” tuumaan itsekseni samalla kun ystävällinen huoltopisteen rouva sekoittaa Tuc suolakeksejä cokikseen ja ojentaa mössömukin hienoisesti tärisevälle ultraukolle.

 

240km!

Tuo kohtaaminen oli merkittävä kokemus maastopyöräilyharrastuksensa alkuvaiheessa taapertavalle harrastajalle. Ajatus miehistöstä taittamassa vielä tuplasti pidempää matkaa sai pään pyörälle! Muistan ajatelleeni, että nuo kuskit ovat tosi kovia ukkoja samalla ehkäpä osin tiedostamatta asettaen itselle joskus tavoitteen ajaa 240km onnistuneesti läpi.

Ensimmäinen Tahko teki vaikutuksen!

Vuonna 2017 ohjelmassa oli osallistuminen 180km matkalle ja tänä vuonna kauden päätavoitteena oli suoriutua 240km matkasta kunnialla maaliin. Seuraavassa esittelen oman matkani vaiheet viiden v-kirjaimen kautta: valmistautuminen, vaatetus, varusteet, vaikeudet ja vastedes.

Valmistautuminen

Aloitin varsinaisen valmistautumisen kisaa varten tammikuussa hahmottelemalla kevään harjoitusohjelmaa. Kevään harjoituksiin pääset tutustumaan täällä LINKKI.

Viimeisen viikon harjoitukset olivat melko kevyitä ja niiden tarkoituksena oli pitää 10-20 tuntisiin harjoitusviikkoihin totutettu keho toiminnassa ja virkeänä. Jos harjoittelua keventää liikaa voi keho ajautua tilaan, jossa se ottaa huonosti vastaan rasitusta.

Tapahtumaviikolla tein muutamia hyvin kevyitä lenkkejä pyörällä sekä yhden lyhyen vetoharjoituksen. Yritin tehdä vetotreenin maastossa, mutta perinteiseen tyyliin ennen kisaa en pysynyt pystyssä ollenkaan vaan kompuroin ja kaatuilin yhtenään! Kehon ja kaluston säästämiseksi päätin siirtyä hiekkatielle loivaan ylämäkeen, jossa ajoin 6x1min vetoja täysillä. Harjoitus oli sen verran lyhyt, ettei se juuri väsyttänyt, vaan pikemminkin herätti kehon työskentelemään kovemmilla tehoilla.

Matka kohti Tahkoa alkoi perjantaina aamupäivällä. Matka meni nopeasti urheilujuomaa hörppien ja musiikkia kuunnellen. Paikanpäälle Tahkolle saavuttaessa sää oli sateinen ja tuulinen, joka laittoi miettimään radan kuntoa. Luottamusta ei ainakaan lisännyt järjestäjältä tullut sähköposti, jossa tarjottiin poikkeuksellista mahdollisuutta vaihtaa sarjaa 240km ja yöajoista päivälähtöihin erittäin haastavien keliolosuhteiden vuoksi. Päätös oli kuitenkin tehty ja nyt ei ollut lepsuilun aika!

 

Järjestäjän tiedote perjantaina kehotti ajajia valmistautumaan koitokseen huolellisesti ja tarjosi mahdollisuutta vaihtaa lähtöryhmää maksuttomasti.

Asetuin taloksi hotelliin, kävin kisatoimistossa, laitoin pyörän ajokuntoon ja lähdin lyhyelle verryttelylenkille Tahkolahden ympäri. Takaisin kohti hotellia hölkätessäni vastaan tuli mini MTB osallistujia hymyt korvissa kaatosateesta huolimatta. Lasten maastopyöräilyn ilo tuntui tarttuvan haastavasta säästä huolimatta ja tiesin tehneeni oikean valinnan matkan suhteen. Juoksin hotellille, kävin syömässä ja otin parin tunnin unet.

Vaatetus

Sateinen ennuste mietitytti erityisesti vaatetuksen osalta ennen kisaa. Mitä päälle? Kannattaako edes yrittää pysyä kuivana? Olin pakannut mukaan lähes kaikki pyöräilyvaatteeni ja tehnyt jopa joitain hankintoja vain päivää ennen lähtöä. Ajatuksena oli tehdä vaatevalinta vasta viime hetkillä ennen lähtöä.

Sade taukosi noin klo 22 perjantai-iltana eli pari tuntia ennen lähtöä. Päätin, että sadekuoret saavat jäädä varalle maalialueen huoltoon ja lähden liikkeelle tuulenpitävällä softshell ajopaidalla ja ohuella merinovillaisella aluspaidalla. Jalkaan laitoin vedenpitävät sukat, irtolahkeet, bibsit ja päälle vedenpitävät shortsit. Päässä oli kypärän ohella lippis.

Lähdön hetki tihkussa! Kuva: Tarja Kivirinta.

Näillä vaatteilla polkaisin matkaan perjantaina puoliltaöin yhdessä noin parinsadan muun ajajan kanssa. Lähtöryhmässämme oli noin 50 pitkämatkalaisen lisäksi kaikki 60km yöajoon osallistuvat.

Vaatetusvalinnat osuivat nappiin eikä tukala hiki tai märkyys häirinnyt missään vaiheessa ajoa. Kierrosten kuluessa ja päivän kääntyessä kohti lauantain iltapäivää kevensin varustusta asteittain jokaisella kierroksella ja viimeisen kierroksen ajoin jo lyhyissä ajovarusteissa ilman vedenpitävää varustusta sukkia lukuun ottamatta.

Varusteet

Tein viimeiset säädöt pyörään vielä tapahtumaviikolla. Taakse vaihdoin Renegade renkaan tilalle hieman karkeamman FastTrak 2,3” renkaan Grid-seoksella ja kylkisuojauksella. Edessä pidin pyörässä vakiona olleen normaalin FastTrakin. Renkaat toimivat hienosti koko tapahtuman ajan, eikä muta aiheuttanut mitään ongelmia. FastTrakien rullausominaisuudet tiellä ovat myös varsin kohtuulliset.

Menomatkalla nappasin Kuopiosta mukaani Postin pakettiautomaattiin tilaamani Rex ketjuöljyt ja race day sprayn, jota olin päättänyt testata haastavissa olosuhteissa. Ennen ajoa puhdistin ketjut huolellisesti ja lisäsin Rex domestique ketjuöljyä kahteen otteeseen molemmille puolille ketjua. Pienen pyörittelyn jälkeen pyyhin ketjun pinnan puhtaaksi ja kruunasin koko komeuden Rex ketjujen optimointiin tarkoitetulla race day sprayllä. Aine on jotain hiihtopuolen osaamisen aikaansaamaa ihmeainetta, jonka tarkoituksena on ilmeisesti suojella ketjuöljyä ja pinnoittaa ketju matalakitkaisella fluorikerroksella.

Sekä domestique (17,9€), että race day spray (79€) pökerryttävät hinnallaan ja mietinkin kaksi kertaa ennen tilausta, että onko mitään järkeä maksaa lähes 100€ ketjujen huollosta. Jälkikäteen on helppo todeta, että rahalle sai tässä tapauksessa vastineeksi huikean toimivuuden! Voimansiirto pysyi äänettömänä ja erittäin hyvin toimivana yli 220km hyvin haastavissa ja mutaisissa olosuhteissa. Vasta noin 10 km ennen maalia havaitsin ketjun pitävän öljyn puutteesta tuttua kitinää ja silloinkin vasta hyvin vähän. Molemmat tuotteet vakiinnuttivat paikkansa pakissa haastavien olosuhteiden varalle!

 

Rex

Myös vasta kisaviikolla asennettu gripshift vaihtaja toimi muun voimansiirron ohella erinomaisesti koko matkan, eikä pitkillä maastoajoilta tuttua käsien väsymistä ilmaantunut! Tämän kokemuksen jälkeen ei paluuta liipaisinvaihtajaan enää ole. Kokonaisuutena Specialized Epic toimi myös pidemmässä ajossa erinomaisesti!

Vaikeudet

Oikeastaan kisan ainoat vaikeudet liittyivät vatsan toimivuuteen. Sain hiljattain diagnoosin krooniseen ohutsuolen tulehdukseen (Crohnin tauti), jonka kanssa elämän opiskelu on vasta alkutaipaleella. Mitään varsinaista ruokavaliosuositusta tautiin ei ole olemassa, vaan jokainen sairastunut etsii itselleen vähiten vatsaa ärsyttävän ruokavalion.

Itselläni vatsa oireilee normaalielämän ohella luonnollisesti myös ajohommissa. Olen melkoinen vatsalla jännittäjä, eikä krooninen tulehdus varsinaisesti helpota oloa. Kestävyysurheiluun liittyvä lyhytketjuisten hiilihydraattien tankkaus ja tapahtumien aikana syötävät geelit ja urheilujuomat eivät nekään varsinaisesti paranna vatsan vointia. Työ omalle vatsalle sopivan ruokavalion löytämisestä on aloitettu, mutta tulokset eivät toistaiseksi ole vielä kovin rohkaisevia.

Tahkolla vatsa oli toisinaan melko kipeä ja ajon kannalta välttämätön syöminen oli välillä omanlaisensa suoritus. Myös kaasun kertyminen vatsaan aiheutti jonkin verran kipua, mutta muiden kuskien onneksi ajelin valtaosan kilpailusta omassa rauhassa. 😉

Pyöränpesua kesken kisan. Kuva: Tarja Kivirinta.

Vastedes

Olin koko kisan autuaan tietämätön sijoituksista tai ajoajasta. Päätin alusta alkaen keskittyä rauhalliseen etenemiseen omaa vauhtia liikaa välittämättä muiden menosta. Ajoin valtaosan kisasta yksin. Ensimmäisellä kierroksella ajelin hetkittäin tuttujen tai muiden pitkämatkalaisten kanssa. Kolmannella kierroksella yksinäisyyden monotoniaa rikkoivat huoltopisteiden ohella ainoastaan 60km ja 120km kärkimiehet, jotka painoivat ohi tuulispäänä. Neljännen kierroksen lopussa matkantekoa piristivät 25km, 45km ja 60km ajajat, joita oli reitillä paljon Tuulivaaran tuntumasta alkaen aina maaliin asti. Yksin ajaminen sopii minulle hyvin ja antoi mahdollisuuden keskittyä omaan tekemiseen ja tasaisen menon ylläpitoon.

Vauhti pysyi alun kevyen höntyilyn jälkeen tasaisena kisan loppuun asti. Keskisyke koko ajossa 128bpm eli rauhallista oli matkanteko.

Mitä sitten pitäisi jatkossa kehittää, jos ajamista haluaisi parantaa?

  1. Harjoittelussa kasvattaisin vauhdikkaammin ajettujen pitkien lenkkien määrää. Harjoittelukausi oli kohtuullisen eheä eikä sairastumisia tai keskeytyksiä treeneihin tullut. Harjoituskausi kehitti niin hapenottokykyä kuin kynnystehoa. Pitkän kisan kannalta tärkeää tottumusta pitkiin matkoihin olisi kuitenkin voinut olla vieläkin enemmän. Pitkiäkin ajoja oli alun perin treenisuunnitelmaan laitettu, mutta työ- ja muun arkielämän paineessa suurin osa niistä jäi valitettavasti ajamatta.
  2. Huoltojoukot tai oman huollon entistä parempi suunnittelu. Varsinkin pidemmillä matkoilla erillisen huoltohenkilön etu korostuu. Nyt jokaisella kierroksella arvokasta ajoaikaa meni pyörän pesemiseen (koska renkaat eivät enää pyörineet kunnolla mudasta johtuen), kierrokselle mukaan lähtevien eväiden järjestelyyn ja vaatteiden kanssa säätämiseen. Paremmin suunnitellulla huollolla ja huoltohenkilöllä jokaiselta kierrokselta olisi mahdollista nipistää arvioni mukaan vähintään 5 minuuttia jos olosuhteet ovat yhtä haastavat. Neljän kierroksen kisassa ajansäästö olisi vähintään 15min!
  3. Eväät ja diagnoosiin sopivan ruokavalion löytäminen. Pitkissä kisoissa syömisen merkitys korostuu. Jatkossa pitää tehdä enemmän työtä sopivan ruokavalion ja vatsalle sopivien energiapitoisten ravintoaineiden löytämiseksi. Ilman vatsaongelmia ajoon keskittyminen helpottaisi kummasti!

Näillä askelmerkeillä Tahkosin osani kesällä 2018. Toivottavasti teksti avasi ajatuksia pidempien kisojen suhteen ja rohkaisee myös muita koettelemaan rajojaan!

Tällä viikolla kevyttä lenkkeilyä ja sunnuntaina Lahti ja Royal-pyöräily! Nähdään satulassa!