Pikatestissä Specialized Turbo Levo comp sähköpyörä

24.1.2019

Teksti ja kuvat: Tuomo Lankinen

Pyöräliike Varustamolla on tarjolla valikoima ajoittain vaihtuvia demo-pyöriä, joita kuka tahansa pääsee kokeilemaan käytännössä oikeissa ajo-olosuhteissa! Normaalin parkkipaikkapyörittelyn sijaan näillä pyörillä siis pääsee ajamaan oikeita lenkkejä ja testaamaan olisiko testattava pyörä sinulle ”se oikea”!

”Pääseeköhän tällä kotiin jos akku loppuu vai pitääkö tilata taksi?”

Varustamolta tuli viime vuoden puolelta tietoa, että testipyörien valikoima kasvaa myös sähköpyöriin. Itselläni ei ollut aikaisempaa kokemusta sähköpyöristä, mutta olin tietysti kiinnostunut kokeilemaan. Mielestäni erilaisten pyörien testailu kuuluu pyöräilijän yleissivistykseen. Kisailuinnostuksesta ja aikaisemmasta sähköttömästä taustastani huolimatta suhtautumiseni sähköpyöriin oli lähtökohtaisesti varsin neutraali. Odotin testiä avoimin mielin kiinnostuneena ottamaan selvää mistä sähköpyörien ympärillä jatkuvasti lisääntyvä kuohunta johtuu.

Poluille!

Testipyöräsessio kannattaa aina aloittaa käymällä läpi pyörän perussäädöt, olipa kyseessä sitten sähkö- tai sähkötön pyörä. Sinulle säätämättömällä pyörällä ajaminen ei anna oikeaa kuvaa testattavasta pyörästä ja saattaapa epäsopivat säädöt saada hyvänkin pyörän tuntumaan parhaimmillaan vain keskinkertaiselta. Suosittelen tarkistamaan ennen jokaista testisessiota ainakin rengaspaineet, satulan korkeuden, iskunvaimentimien säädöt ja muut pyörän hallintalaitteet. Oikein säädetyllä pyörällä saat parhaan kuvan pyörän ominaisuuksista. Varustamon asiantunteva henkilökunta auttaa pyörän säätämisessä ennen testisessiota.

”En ole vielä niin vanha ja huonokuntoinen, että tarvitsisin sähköpyörää”

Myymälässä pyörää pyöritellessä sain ensimmäisen käsityksen pyörän painosta. Pyörä nimittäin painaa ajovalmiina n. 22kg. Se on lähes tuplaten esimerkiksi viime viikolla testaamaani Epic EVOon verrattuna (LINKKI EVON TESTIIN) ja hieman pelonsekaisin tuntein mietinkin millainen ajettava se olisi. No ei muuta kun pyörä säätöihin ja testaamaan!

Testiviikonloppuna oli satanut melko paljon tuoretta lunta, joten päätin ottaa suunnan kohti Skinnarilan suosituimpia polkuja toivoen niiden olevan jo hieman kovemmaksi tampattuja. Lyhyt tiesiirtymä ennen poluille siirtymistä olikin hyvä mahdollisuus ottaa tuntumaa testattavan pyörän ohjaamoon. Kaikki hallintalaitteet tuntuivat olevan kohtuullisen mukavasti käden ulottuvilla ja pyörä tuntui muutenkin tutun maastopyörämäiseltä. Pyörässä on itselleni aikaisemmista pyöristä tuttu Sram 1×11 voimansiirto, mutta tässä vaihteita voi vaihtaa vain yhden kerrallaan. Alkuun tämä herätti hieman ihmetystä, mutta ilmeisesti sen tarkoituksena on suojata voimansiirtoa esimerkiksi ylämäkiin poljettaessa. Sähköavustuksella tikkujalkakin saa voimansiirtoon vääntöä, joka huolimattomasti vaihtaessa saa aikaan pauketta ja kolinaa voimansiirrosta.

Lyhyen siirtymän jälkeen edessä häämötti ensimmäisen talvipolun pää kutsuvana. Jo parin kilometrin jälkeen kuskilla oli hymy korvissa. Samalla kävi selväksi, ettei korkeimmalle avustustasolle kapeilla talvisilla poluilla olisi juurikaan käyttöä. Korkein avustus antoi nimittäin niin paljon vauhtia, ettei allekirjoittaneen ajotaito enää riittänyt pitämään sähköohjusta rännissä. Keskimmäinen taso toi mukavasti vauhtia ajoon kuitenkin niin, että vauhti oli vielä hallittavissa. Avustustason näkee pyörän vaakaputken päällä olevasta keskusyksiköstä, josta näki ajaessa myös akun varaustason.

Pyörän ajettavuus yllätti varsin positiivisesti. Pyörä ei tuntunut läheskään niin raskaalta ajettavalta kuin säätöjä tehdessä olin ajatellut. Toki sähköavustus auttaa raskauden tunteen minimoimisessa ja painosta huolimatta ajotuntuma oli yllättävän ketterä. Uskoisin painon sijoittamisen melko alas pyörän runkoon (akku & moottori) auttavan tässä. Pyörä tuntui käsiteltävyydeltään yllättävän paljon sähköttömältä pyörältä. Oikeastaan ainut tilanne, jossa painon selvästi huomasi oli tukkien ylitykset ja terävät kinkamat, joiden ylittäminen vaati keulan keventämistä.

Sähköavustuksella vauhdin ylläpitäminen oli luonnollisesti sähkötöntä pyörää helpompaa. Toisinaan kuulee sanottavan, että sähköpyöriä ajavat vain huonokuntoiset kuskit. Viimeistään tämä testilenkki avasi omat silmät tämän asian suhteen. Vaikka sähköavustus auttaa vauhdin ylläpitämisessä, ei se varsinaisesti tee maastossa ajamisesta helppoa. Kuormitus vain siirtyy vauhdin kasvaessa enemmän jaloilta koko keholle. Ajaminen muuttuu yhä enemmän kokovartalourheiluksi!

Tuntuuko huijaamiselta?

Tuntuu että vieläkin sähköpyörät ja niillä ajavat pyöräilijät kohtaavat melko paljon ennakkoluuloja. Viimeistään testilenkki sai omat silmät avautumaan sähköpyörien mahdollisuuksille. Sähköfillarilla voi halutessaan ajaa kovaa ja tehdä todella tehokasta treeniä sykkeet tapissa. Sen lisäksi sillä voi tehdä kevyttä peruskestävyystason harjoittelua, joka perinteisellä maastopyörällä on vähintään hankalaa sykkeiden karatessa helposti liian korkealle. Lisäksi sähköpyörillä eri tasoisten kuskien vahtieroa on mahdollista kaventaa siten, että porukkalenkeille voi osallistua hyvin erikuntoisia kuskeja.

Jo tämän lyhyen testilenkin perusteella olisin jopa valmis miettimään sähköpyörää ainoaksi maastopyöräkseni. Asiaa pohdiskellessani totesin, että ainoastaan korkeahkona roihuava kisaliekki tuntuu olevan ainut syy sähköttömään pyörään. 😉 Sähköfillarilla ajaminen tuntui todella hauskalta, eikä minkäänlaista tunnetta ”huijaamisesta” ainakaan allekirjoittaneelle muodostunut missään vaiheessa lenkkiä. Jos tarkoituksena olisi ajella vain omaksi ilokseen ja nauttia pyöräilystä ja luonnosta niin ketäpä siinä huijataan, oli pyörässä sähköavustusta tai ei?

Suosittelenkin ehdottomasti vierailemaan Varustamolla ja hakemaan Levon omaan testiin! Saatavilla on tällä hetkellä M-koko ja L-kokoinen demopyörä on kuulemma tulossa joskus kevään aikana. Kannattaa ottaa Varustamon Facebook ja Instagram seurantaan. Sieltä saat nopeimmin tiedon uusista demo-pyöristä!

Ps. Pyörän akku loppui noin kolmen ja puolen tunnin ajamisen jälkeen, mutta taksin tilaamiselta onneksi vältyttiin. Testiolosuhteet olivat haastavat, sillä pakkasta oli reilu kymmenen astetta ja polut olivat erittäin pehmeässä kunnossa ja nämä söivät akkua tehokkaasti. Ajelin testilenkin pari viimeistä kilometriä ilman avustusta vain todeten, että pyörä on varsin hyvin ajettavissa myös akun loputtua.