Kalustoesittely

8.6.2018

Specialized Epic Pro

Sain tälle kaudelle käyttööni Specialized Epic Pro täysjoustomaastopyörän. Pyörä on 100mm molemmista päistä joustava XC-pyörä. Keskeisin Epicin muista vastaavista XC-pyöristä erottava ominaisuus lienee Specializedin kehittämä Brain järjestelmä, joka vähentää polkijan aiheuttamaa jousituksen aktiivisuutta. Näin polkijan tuottamista rajallisista wateista kuluu mahdollisimman vähän jousituksen keinumiseen. Lisätietoa Brain järjestelmästä spessun omilta sivuilta: https://www.specialized.com/us/en/brain-technology

Specialized Epic PRO

Usein lyhytjoustoisten täysjoustomaastopyörien keskeisimmät voitokkaat ominaisuudet liittyvätkin juuri iskunvaimennuksen tehokkaaseen toimintaan ja pyörien keveyteen. Epic onkin osoittanut voitokkuutensa lukuisissa kisoissa ympäri maailmaa.

Netti on luonnollisesti täynnä erilaisia hehkutusarvosteluja ja ammattitaitoisten testaajien koeajoraportteja. Nyt on kuitenkin tarkoitus luoda katsaus siihen, miltä tällainen ”high end” XC-pyörä tuntuu alumiinirunkoiseen trail- pyörään tottuneesta melko kokemattomasta kuskista. Rehellisyyden nimissä lukijan onkin hyvä tietää, etten ole ammattimainen maastopyörien testaaja tai mitenkään erityisen kokenut kuski. En ole ajanut kymmeniä vastaavia pyöriä, jotta osaisin sen kokemuksen perusteella sanoa, miten Epic sijoittuu muiden vastaavien pyörien joukkoon. Ainut testaamani vastaavan tasoinen pyörä on Pivot 429 trail, jota kuvaisin sanalla leikkisä ja Epic:iä sanalla tehokas.

 

Brainiskari

Aikaisempi pyöräni oli saman valmistajan alumiinirunkoinen 140mm Stumpjumper EVO, johon siis täysin epäreilusti Epiciä vertaan. Mistään absoluuttisesta totuudesta tai pyörätestistä tässä ei siis ole kyse. Tarkoituksena on lähinnä kuvailla Epicillä ajelun herättämiä tuntemuksia ja kertoa omia kokemuksia siitä, miten edellä mainitut pyörät eroavat toisistaan. Vertailu pyörien välillä ei ole reilua, mutta relevanttia, sillä vertailu edustaa mielestäni kohtuullisen hyvin tilannetta jossa pyöräilystä innostunut harrastaja päättää päivittää kalustoaan.

Mistä Epic on tehty?

Kysymys siis kuuluu miten ajo-ominaisuudet muuttuvat, kun pyörään sijoitetaan 3000€ sijaan yli 6000€.

Epicin aiheuttamat ajotuntemukset ensimmäisen 350 kilometrin ja yhden kisan jälkeen voi tiivistää karkeasti neljään sanaan: napakka, kevyt, jäykkä ja äänetön.

Napakka

Keskeisin ominaisuus Epicissä on sen polkutehokkuus ja napakka reagointi ajajan tekemään työhön. Tästä on kaiketi suurelta osin kiittäminen Brainia. Polkutehokkuus tulee parhaiten esiin vaikkapa asfaltilla pieneen ylämäkeen putkelta kiihdyttäessä. Pyörä kiihtyy hyvin ja turhia notkumatta. Toisinaan tuntuu lähes siltä kuin ajaisi kevyellä jäykkäperäisellä pyörällä! Ero aikaisempaan Stumjumperiin on huikea.

Poluilla napakkuuden tuntee ennen kaikkea kiihdytyksissä ja ylämäissä. Tällä pyörällä kiihdyttelee halukkaasti joka mutkasta ulos tullessa ja varsinkin rullaavilla poluilla pyörä tuntuu keräävän vauhtia kuin itsestään.

Brain iskarin ”viive” tai ”lukittumistuntuma” on jotain, joka tuntuu herättävän kysymyksiä aina kun harrastajat kysyvät pyörästä. Itse kuvailisin Brainin toimintaa melko huomaamattomaksi. Tietynlaisissa maastonmuodoissa takaiskarin lukkiutumisen kyllä tuntee, mutta mielestäni lukkiutuminen ei ole mitenkään häiritsevän selkeä ominaisuus.

 

Ohjaamo on yksinkertaisen kaunis!

Keveys

Käytössäni oleva L-kokoinen Epic Pro painaa vakio-osilla, renkaat litkutettuna ja Shimanon XT polkimilla noin 10,9 kg. Se on reilu kolme kiloa vähemmän kuin edellinen täysjoustomaasturini Stumpjumper EVO. Tuon painoeron todella tuntee!

Parhaiten pyörän keveys tuntuu kiihdytyksissä ja ylämäissä. Pyörä on huomattavasti ketterämmän oloinen kuin aikaisempi Stumpjumper. Kivikkoisemmilla hitailla poluilla varsinkin keulan keveyden huomaa parantuneena ketteryytenä. Keula nousee kivien päälle näppärästi ja perä seuraa pienillä eleillä perässä. Epicillä olenkin selvittänyt ilman jalkakosketuksia jo monta aikaisemmin mahdottomalta tuntunutta paikkaa mm. Skinnarilan takametsästä ja rantapolulta.

Uskon keveyden ja ketteryyden tuovan nopeutta myös kisavauhteja haettaessa.

 Lenkillä Skinnarilan maastoissa!

Jäykkyys

Kevyenä ja melko vaatimattomia tehoja tuottavana kuskina en varsinaisesti ole huomannut jäykkyyden puutteen aiheuttamia ongelmia aikaisempienkaan pyörien kanssa.

Epicin hiilikuiturungon ja varsinkin kiekkojen sivuttaisjäykkyyden huomaa kuitenkin heikommillakin jaloilla parhaiten ajamalla poluilla jossa on runsaasti kiviä. Kivikossa vauhdilla ajettaessa pyörä tuntuu pitävän suunnan huomattavasti Stumpjumperia paremmin. Tämä tuntuu vakauttavan menoa huomattavasti ja luo lisää luottoa menoon teknisemmillä poluilla. Lisääntynyt luottamus tuonee tullessaan vähemmän turhaa jarruttelua ja sitä kautta lisää vauhtia varsinkin teknisemmille pätkille.

Äänettömyys

Miksi pyöräkuvauksessa puhutaan pyörän äänettömyydestä?

Maastopyöräily on parhaimmillaan vaivatonta etenemistä läpi kauniin maiseman ympäröivästä luonnosta ja tunnelmasta nauttien. Siihen maisemaan ei pyörästä kuuluvat äänet oikein istu.

Olen aina ollut kohtalaisen tarkka huoltamaan pyöriä. Siitäkin huolimatta esimerkiksi aikaisempi Stumpjumper oli selkeästi äänekkäämpi poluilla ajettaessa. Epic sen sijaan tuntuu juurakkoisemmillakin pätkillä ajettaessa soljuvan eteenpäin pitämättä turhaa meteliä itsestään. Poissa on ketjun paukutus chain stay:tä vasten ja kaikki muu pyörästä kantautuva meteli. Niin ikään Sramin 1×12 X01 Eagle voimansiirto hoitaa voimansiirtopuolen eleettömästi ja äänettömästi.

Jäljelle jää vain oman hengityksen ääni, jonka toisinaan rikkoo vain kevättä laulavan pikkulinnun sävelet. Ja tietysti se tuttu Sramin jarrujen sietämätön ulvonta, jos maassa on yhtään aamukastetta enemmän kosteutta! 😉

Polku kutsuu, mennään jo!

Muutokset?

Pyörän saatuani vaihdoin siihen AbsoluteBLACKin 32 piikkisen ovaalirattaan. Olen ajanut ovaalilla jo pari vuotta ja tuntuu, että se mahdollistaa tasaisemman voimantuoton takarenkaalle varsinkin ylämäissä, jossa pidon säilyttäminen on tärkeää. 32 piikkinen eturatas on vähän siinä ja rajalla onko se liian pieni, mutta säästänee jalkoja neljättä kertaa Tahkon El Grandea saman vuorokauden aikaan veivatessa, joten päädyin siihen jopa hieman suoranopeuksien kärsimisen uhallakin.

Eturattaan lisäksi vaihdoin pyörään Specialized S-works kuitutolpan ja tangon. Tangon vaihdoin, koska originaalitanko (720mm) tuntui hieman kapealta Stumpjumperin tangon jälkeen. Kavensin kuitutankoa Stumpista tuttuun 760 millimetriin. Tolpan vaihto alumiinisesta kuituiseen pudotti pyörän kokonaispainoa noin 90g.

Ohjaamopuolella vaihdoin Spessun originaalituppien tilalle Ritcheyn vaahtomuovitupit. Vaihdolla tavoitellaan mukavuutta pidemmille matkoille ja noin 100g painonpudotusta Ritcheyn tuppien painaessa vain noin 10g.

Pyörässä vakiona olleet Specialized Fast Trak Gripton renkaat ovat olleet positiivinen yllätys. Tein renkaisiin tubeless asennuksen heti pyörän kasaamisen yhteydessä. Tämä mahdollistaa matalemmilla paineilla ajamisen verrattuna sisärenkailla ajamiseen. Matalemmilla paineilla pito paranee ja renkaan vierintävastus maastossa on pienempi.

Renkaiden pito-ominaisuudet vakuuttivat myös märillä keväisillä poluilla. Kelien kuivuttua vaihdoion taakse kokeilumielellä Specializedin uuden S-works Renegade XC- kumin. Rullausominaisuudet paranivat Fast Trakeihin verrattuna jonkin verran, eikä pitokaan tunnu huonolta. Katsotaanpa miten pitkään nämä pysyvät ehjänä. Renkaiden kestävyys on keskeinen seikka, kun suunnitelmissa on tänä vuonna ajaa Tahkon terävien kivien reunustamia polkuja ns. pitkän kaavan mukaan.

Siitä kuitenkin lisää seuraavassa tekstissä, jossa pureudutaan kauden harjoitusohjelmaan ja kesän tavoitteisiin!

 

Nähdään poluilla tai maantiellä!