Esittely

28.5.2018

Teksti & kuvat: Tuomo Lankinen (https://www.strava.com/athletes/tlankinen)

 

Moi!

Mie oon Tuomo ja olen nykyään melkoinen polkupyöräintoilija!

 

Aloitan Varustamon blogin vakiokirjoittajana toukokuussa 2018 ja tarkoituksena on riimitellä juttuja pyöräilystä aina tämän vuoden loppuun asti. Luvassa on juttuja treeneistä, kisoista, kalustosta ja erilaisista pyöräilytapahtumista. Alkuun lienee kuitenkin kohteliasta esitellä itsensä, joten se olkoon tämän ensimmäisen tekstin aihe.

 

Ajelen kaksipyöräisillä pääsääntöisesti poluilla ja pikipinnoilla sekä järjestelen Lappeenrannan alueella erilaisia pyöräilyaktiviteetteja. Tuntuukin, että lähes kaikki vapaa-aika kuluu satulassa tai jotenkin pyöräilyyn liittyvissä jutuissa! Aina näin ei kuitenkaan ole ollut. Olen harrastanut pyöräilyä vasta noin kolmisen vuotta. Palataanpa aluksi tarinassa muutama vuosi taaksepäin.

 

Two face

 

Olen pyörittänyt BoulderSaimaan sisäkiipeilykeskusta syksystä 2013. Pyöräilyintoilu alkoi salakavalasti etsiessäni helposti kotiovelta tehtävää harrastusta, joka olisi yhdistettävissä kiipeilytirehtöörin työntäyteiseen arkirytmiin ja melko olemattomiin lomiin. Olin harrastanut aikaisemmin muun muassa vapaalaskua, mutta Lappeenrannan vähäisten vuorien vuoksi kaipasin jotain uutta harrastusta laskemisen jäätyä työkiireiden takia takaa-alalle.

 

Jostain syystä maastopyöräily vetosi, vaikken ollut markettipyörällä ajettuja sileitä polkuja kummempaa päässytkään kokeilemaan. Ajatus maastopyöräilyn helppoudesta viehätti. Jos saisi päivästään pari tuntia aikaa, ehtisi hyvin käydä heittämässä maastolenkin. Lisäksi maastopyöräilyn aatoksessa yhdistyisivät laskettelun fysiikka ja luontoelämykset. Maastopyörä piti saada!

 

Ajatukset keskittyivät käytettyjen pyörien markkinoille ajatellessani, että sopivan osuessa kohdalle saisin hyvän pyörän kelpo hintaan. Valinta kohdistui Specialized Stumpjumper EVOon. Stumpjumper oli alumiinirunkoinen 1×11 voimansiirrolla varustettu 140mm joustava trailipyörä. Pyörä oli ensimmäinen kunnollinen maastopyöräni ja ajelin sillä varsin tyytyväisenä pari kesää. Jostain syystä innostuin osallistumaan Spessulla myös ensimmäisiin maastopyöräkilpailuihin melkoisesta  etukäteisjännityksestä huolimatta.

 

Stumpjumper

 

Maastopyöräilyn ansiosta kunto koheni ja varsinaisten lenkkien lisäksi lähes kaikki arkiliikkuminen siirtyi kahdelle pyörälle. Arkipyöränä ajelin vanhalla markettimaasturilla, mutta ajatus sen vaihtamisesta ”kunnolliseen” pyörään oli alkanut kutkutella mieltä. Apuun riensi isoveli, jolla oli sopivasti myynnissä Kona Jake The Snake cyclocross pyörä. Velipojan Kona oli maannut pari vuotta käyttämättömänä tallissa ja ostin sen pilkkahinnalla työmatkakulkineeksi. Pyörä oli varustettu seisontajalalla, lokareilla, runkolukolla ja muilla työmatkailun kannalta oleellisilla varusteilla, jotka ensitöikseni riisuin pois. Fillarifoorumilla vietetyt kymmenet tunnit olivat nähkääs opettaneet, miltä harrastuspyörän piti näyttää! Keväisellä asfaltilla pieninappulaisen cyclocross renkaan vierintäominaisuudet yllättivät positiivisesti markettipyörän umpikumirenkaisiin tottuneen kuskin ja samalla työmatkat pikkuhiljaa pitenivät.

 

Suhde Konaan syveni yhteisten kilometrien myötä ja tuolla pyörällä ajelinkin joitain tuhansia kilometrejä.

 

 

Innostus syvenee

 

Maastopyöräilyn ohella ajelin maantielenkkejä Konalla. Pikkuhiljaa maantielenkit pidentyivät ja jossain vaiheessa muistaakseni kesällä 2015 ajoin ensimmäisen 300km ajon 30- vuotispäiväni kunniaksi. Ajatuksen Saimaan ympäriajosta sain Mikkeliläiseltä kiipeilykaveriltani, joka oli suorittanut kyseisen tempun ilmeisesti jonkinlaisen vedonlyönnin päätteeksi. Tuolloin en vielä tiennyt mitään pidemmistä pyörälenkeistä tai maantiepyöräilystä, mutta ajatus Saimaan kiertämisestä kutkutti. Ajo sujui hienosti ja mieltä jäi kaihertamaan kysymys, mitenköhän pitkälle pyörällä voisi ajaa esimerkiksi vuorokaudessa!? Nuo pohdinnat lienevät jonkinlainen lähtölaukaus innostukselle randoneur- henkisiä omatoimisia pidempiä ajoja kohtaan (LINKKI: pitkänmatkan pyöräilijät).

 

Synttärit satulassa. Saimaan ympäriajo kesällä 2015

 

Syksyisin seurasin kaihoisana pääkaupunkiseudun VPCX kommuunin menoa ja porukalla järjestettyjä cyclocross ajoja. Googlettelin innokkaasti, mutta Lappeenrannan alueelta ei yrityksistä huolimatta tuntunut löytyvän mitään vastaavaa. Helsingin menon seuraaminen netin välityksellä oli kuitenkin kuin bensan valamista liekkeihin, joten päätin, että jotain tällaista pitää järjestää myös itään! Otin yhteyttä Helsingin VPCX aktiivi Kare Eskolaan (linkki) ja kyselin häneltä, miten homma siellä toimii. Ansiokkaasti Kare ohjasi alkuun ja kertoi pääpiirteissään mistä hommassa on kyse.

 

VPCX – Lepola 2017. Lähtöbriiffi menossa! Kuva Markus Siivola.

 

Samaan aikaan pari Lappeenrannan pyöräilijöiden jäsentä olivat suunnitelleet samankaltaista CX ajoja Lappeenrantaan. Ensimmäinen kohtaaminen heidän kanssaan tapahtui Fillarifoorumin palstoilla ja konkretisoitui nopeasti muistaakseni kolme kisaa sisältäneeseen CX cuppiin syksyllä 2015. Samankaltaista cuppia on ajeltu nyt kolmena syksynä ja lisää on luvassa varmasti myös tulevana syksynä! Viimekauden uutuutena oli myös junnusarjojen mukaantulo ja myös tuota jatketaan varmasti syksyllä 2018. Tarjosipa pyöräliike Varustamo viime syksynä junnupyörän kisoihin osallistuneiden kesken arvottavaksi!

 

Kalusto kehittyy

 

Spessulla varsinkin maastokisoja ajellessa heräsi ajatus hieman polkutehokkaamman kaluston hankkimisesta. Pyörä oli hauska peli varsinkin alamäkeen ajettaessa, mutta tasaisella ja ylämäissä pyörä tuntui notkuvan tarpeettomasti polkemisen tahtiin. Kolmannella kierroksella Tahkon loppunousussa kokeneempia kilpaveljiä ja varsinkin heidän takaiskareidensa liikettä seuratessa tuumailin, että jotain napakampaa olisi alle löydettävä!

 

Samaan aikaan varustelukierre oli käynnissä myös maantiepuolella. Kona oli edelleen ajossa, mutta mieli kaipasi vauhdikkaampaa pyörää. Oli aika sijoittaa taikamateriaali hiilikuituun. Ensimmäisen hiilikuitupyörän ostaminen tuntui kuin rajan ylitykseltä. Tämän jälkeen ei pyöräilystä ole enää paluuta! Valinta maantiepyöräpuolella osui GT Grade monikäyttöpyörään, jolla olen sen jälkeen ajellut mm. maantielenkit, muutamia cyclocross kisoja, maantiekisoja, pitkänmatkan ajoja ja reilu 300 km talviyönä talvipäivänseisausajossa 2017. Pari vuotta Gradella ajelleena olen pyörään edelleen kovin tyytyväinen. Kiekkopäivitys on tosin pyörinyt mielessä viime aikoina… 😉

 

GT Grade pitkän matkan kuoseissa.

 

Yhteistyöhön Pyöräliike Varustamon kanssa

 

Ajatus yhteistyöstä Pyöräliike Varustamon kanssa syntyi molemminpuolisesta tarpeesta. Minä kaipasin itselleni maastoon ja varsinkin maraton- kisoihin nopeampaa kalustoa ja Varustamon pojat pyöräilytarinoita ja -kuvia käyttöönsä. Näillä eväillä saimme rakennettua molempia osapuolia tyydyttävän yhteistyöjärjestelyn.

 

EPIC!

 

Jatkossa kirjoitan Varustamon blogiin tarinoita pyöräilystä, harjoittelusta, kilpailuista ja alueen pyöräilytapahtumista aina vuoden 2018 loppuun. Olen asettanut alkavalle kaudelle muutamia kilpailullisia tavoitteita mm. Tahko MTB:hen ja Willimiesajoihin, mutta niistä lisää myöhemmin! Kisojen lisäksi tarkoituksena on nautiskella pyöräilystä ja järjestää erilaisia ajoja Lappeenrannan alueella pitkin kesää ja syksyä.

 

Seuraavassa tekstissä esittelyssä alkavan kauden maastopyörä Specialized Epic Pro ja ensimmäinen koeajoraportti.

 

Treenien edistymistä pääset halutessasi seuraamaan täällä:

https://www.strava.com/athletes/tlankinen

 

Polkaise mukaan Varustamon blogiin!